Vyöhyketerapian toimintaperiaatteet

Luotettavimpana häiriötilan ilmaisijana voidaan pitää painalluksen aiheuttamaa kipua, sillä vyöhyke on ympäröivää aluetta herkempi painamiselle. Kivun laadussa on eroja, neulamaisen terävästä laaja-alaisempaan "nautittavampaan" , makeaan kipuun. Kivun lähteenä voi olla monenlaisia häiriöitä, elimen tilapäinen liikarasitus tai sen pysyvämpi vajaa- tai liikatoiminta. Kyse voi olla luonnollisesti vakavistakin toiminnallisista tai rakenteellisista sairauksista. Kivut saattavat ilmetä jo paljon aikaisemmin kuin fyysisessä kehossa esiintyy mitään poikkeavaa.

Myös iholla näkyvät erilaiset poikkeamat voivat kertoa elimistön erilaisista heikkouksista. Tällaisia ihomuutoksia saattavat olla:

  • kovettumat
  • haavaumat
  • syylät
  • känsät
  • luomet
  • hilseily
  • finnit
  • ihottuma
  • kudosmuutokset, jotka koskevat esim. väriä ( keltainen, valkoinen, punainen), muotoa, turvotusta, kuoppia
  • jne.

Oleellisinta vyöhyketerapiassa näille ihomuutoksille on niiden sijainti. Sijainti kertoo, missä elimistön heikkous on. Kaksi tyypillistä esimerkkiä: Astmaatikolla koko päkiä, eli keuhkojen heijastealue voi olla yhtä suurta kovettumaa. Sienitartunta usein puhkeaa vain jalkapohjassa alueella, joka vastaa elimistössä suolistoa, joka voi olla juuri tämän henkilön "heikoin lenkki".

Erilaisista turvotuksista voidaan myös tehdä johtopäätöksiä elimistön tilasta. Esimerkiksi nilkan taivealueen turvotukset voivat kertoa nivustaipeiden imuteiden tukoksista.

Vyöhyke voi ilmetä myös siten, että sen lämpötila on mitattaessa ympäristöään alhaisempi tai korkeampi. Lämpötila saattaa poiketa ympärillä olevan ihon lämpötilasta heikkojen heijasteiden kohdalla.

Korvalla oleva vyöhyke voidaan useimmiten paikallistaa molemmista korvista. Tavallisesti käsitellään korva, joka sijaitsee samalla puolella kehoa kuin häiriö on. Kuitenkin hermotukseen liittyvät vyöhykkeet, varsinkin pään sekä kaulan alueella menevät ristiin. Kun on kyse pienimmästäkin epävarmuudesta, käsitellään molemmat korvat.

Vyöhyketerapia voi täydentää lääkärisi antamaa hoitoa.

Kivun syntymekanismi

Kivun syntymekanismista on esitetty lukuisia teorioita. Inghamin teorian mukaan hermopäätteitä ruokkiviin verisuoniin kertyy teräviä virtsahappokiteitä, jotka luonnollisesti painettaessa aiheuttavat kipua. Kertymät lienevät kuitenkin toissijainen syy kipuun. Ensisijainen syy löytyy autonomisen hermoston ja energiavirtausten häiriöistä.

Autonominen eli tahdosta riippumaton hermosto yhdistää esim. jalan ihoalueet kaikkiin kehon elimiin. Tietyn elimen häiriö mahdollisesti aiheuttaa ärsytystilan heijastealueen autonomisessa hermotuksessa ja sitä kautta kipua ja myöhemmin ehkä erilaisia kertymiä.

Kivut voivat aiheutua myös energiakehossamme olevista häiriöistä. Tätä käsitystä puoltaa esimerkiksi kipu vyöhykkeellä jo paljon aikaisemmin, kuin fyysisessä kehossa esiintyy mitään poikkeavaa. Samoin perinnöllisten sairauksien kohdalla lasten jaloista voidaan löytää kipuja niiltä kohdilta, joita vastaavissa elimissä sairaus aikuisiässä todennäköisesti puhkeaa.

Vyöhyketerapian vaikutustapa

Kuten kivun synnystä, tästäkin on olemassa erilaisia teorioita. Tutkimusvälineet ovat kehittyneet ja elämme aikakautta jolloin kaikessa pyritään tieteellisesti todistettuihin tosiasioihin. Kuitenkin, tutkimustoiminnan puutteen takia vaikutusmekanismien tyhjentävää selvitystä on mahdoton saada. Tyhjentävä selvitys on hankalaa myöskin sen vuoksi, että vaikutukset tapahtuvat ainakin osittain energiatasolla, fyysisen olomuotomme "ulkopuolella". Kaikesta huolimatta on todistettu tuhansia ja taas tuhansia kertoja käytännössä, että vyöhyketerapia toimii ja on hoitamisessa hyvä apuväline.

Vanhan teorian mukaan hieromalla kipupistettä rikotaan aiemmin mainittuja virtsahappokiteitä, jolloin ne pääsevät poistumaan verenkierron mukana. Näiden poikkeavuuksien poistamista voidaan pitää energiakierron tukosten avaamisena. Elämää ylläpitävien energiavirtausten esteetön kulku kohde-elimeen on välttämätöntä sen moitteettomalle toiminnalle. Energiavirtausten vilkastuttaminen saa aikaan vastaavien fyysisen tason virtausten elävöitymisen hermostossa, verenkierrossa ja imunestekierrossa.

Energiakierron paranemisen aiheuttama muutos aineellisessa olemuspuolessa näkyy usein myöhemmin. Siksi vyöhyketerapian tulokset eivät ole yhtä nopeita kuin esimerkiksi jonkin synteettisen lääkevalmisteen nauttimisen aiheuttamat muutokset. Ero lääkehoitoon verrattuna on myöskin siinä, että luonnonmukaisessa hoitamisessa vahvistetaan kehon omia paranemisvoimia taistelussa sairastumista vastaan. Lääkehoito pyrkii tekemään tehtävänsä kemiallisesti, panemalla pakolla jonkin asian kuntoon. Joissakin tilanteissa meidän on joskus hyväksyttävä lääkehoitokin.

Vyöhyketerapian vaikutusmekanismeja voidaan tarkastella myös puhtaasti autonomisen hermoston kannalta. Aiemmin esitetyn olettamuksen mukaan kipu, esim. jalkaterän kudoksissa syntyy autonomisten hermosyiden ja –päätteiden toimintahäiriöistä. Vastaavien alueiden käsittelyn voidaan katsoa tasapainottavan autonomisen hermoston jännityksiä sekä jalassa että kohde-elimessä. Siten verenkierto vilkastuu ja kuona-aineita poistuu.

Käsittelytapa / hoitaminen

Jalkaterävyöhyketerapiassa oleellista on hakea ja ärsyttää jalassa olevia kipualueita. Jalkapohjan alueella peukalo on tärkeä väline. Myös rystysiä voidaan varovasti käyttää, sillä jotkut kohdat ovat löydettävissä vain voimakkaammalla painalluksella. On kuitenkin muistettava, että taitava terapeutti ei milloinkaan ylitä kivunsietorajaa!

Usein käytetään apuna myöskin erityisvalmisteista pyöreäpäistä muovipuikkoa heijastealueiden käsittelyssä.

Jotkut henkilöt kokeva käsittelyn kivuliaaksi. Käsittely keskeytetään mikäli oireet pahenevat hoidon aikana. Vyöhyketerapiaa tehtäessä on aina otettava huomioon asiakkaana olevan elinvoimaisuus. Jos kyseessä on vanhus, tai pitkään sairastanut henkilö on huomioitava hänen elimistönsä vastaanotto- ja sietokyky hoidolle.

Ensimmäinen hoitokerta

Kun henkilö tulee ensimmäisen kerran vyöhyketerapeutin luo, tehdään alkuhaastattelu joka antaa terapeutille tärkeää tietoa hoitoa varten. Terapeutti pitää ajantasaista hoitokortistoa potilaistaan. Seuraavaksi voidaan tehdä painallustutkimus. Havaitut kipulöydöt on syytä merkitä muistiin jalkojen karttapiirrokseen. Kartta helpottaa kipualueiden nopeaa löytymistä varsinaisilla hoitokerroilla.

Jokainen hoitokerta, kuten myös alkukartoitus, alkaa eräänlaisella jalkojen muokkausvoimistelulla. Sen tarkoitus on saada nivelet liikkuviksi. Koska energiatukkeumat ovat usein nivelten kohdalla, samalla avustetaan näin myös energiavirtauksia.

Varsinaisen käsittelyn aikana (kun kyse on jalkavyöhyketerapiasta) pyritään käymään läpi koko jalkaterä, mutta keskitytään kuitenkin alkukartoituksessa löydettyihin kipualueisiin. Koska hoidon vaikutuksesta kuona-aineet lähtevät kudoksista liikkeelle, on aluksi hyvä käsitellä tärkeimmät kuona-aineita poistavien elinten heijasteet jolloin itse fyysisten kuonanpoistoelinten toiminta aktivoituu.

Kunnolliseen jalkavyöhyketerapia-käsittelyyn menee aikaa 40-45 minuuttia. Tämän jälkeen hoidetun olisi hyvä levätä lämpimästi peiteltynä noin 10 minuuttia. Jalkavyöhyketerapia-hoitoja annetaan yleensä 1-2 kertaa viikossa.

Hoidon aiheuttamat reaktiot

Yleensä käsittely koetaan mahdollisesta kivusta huolimatta miellyttävänä ja rentouttavana. Jos käsittely on aiheuttanut huomattavan epämiellyttäviä reaktioita, tällöin syynä on liian voimakas hoito. Liian voimakas käsittely aiheuttaa lihasjännityksiä, mikä puolestaan häiritsee verenkiertoa ja mahdollisesti energiavirtauksia.

Muutamia päiviä hoidon jälkeen mahdollisesti tulevista epämiellyttävistäkin reaktioista voidaan olla tyytyväisiä. Ne ovat aina merkki siitä, että elimistö antaa positiivisen palautteen käsittelystä. Ne ovat seurausta kohde-elinten parantuneesta verenkierrosta ja vilkastuneesta aineenvaihdunnasta. Tämä tapahtumasarja panee kudoksiin kertyneet kuona-aineet liikkeelle ja aiheuttaa usein epämiellyttäviä tuntemuksia, aivan kuten tapahtuu paaston alkupäivinä. Väsymys, ihon ja munuaisten toiminnan vilkastuminen, limanerityksen lisääntyminen mm. voivat olla seuraus hoidosta. Negatiiviset reaktiot seuraavat usein vain kahta-kolmea ensimmäistä hoitokertaa. Positiivisia reaktioita ovat rentoutuminen, unen syveneminen, fyysisen ja henkisen vireyden lisääntyminen. Terapeutin ammattitaidolla on tässäkin ratkaiseva merkitys.

Vyöhyketerapian käyttöalue

Vyöhyketerapia on kokonaisvaltainen hoitomuoto. Sillä ei hoideta sairauksia vaan ihmistä kokonaisuudessaan. Koululääketiede pitää sairauksia yleensä hyvin erillisinä ilmiöinä, jotka ovat erilaisten ulkopuolisten tekijöiden aiheuttamia.

"Pehmeän" lääketieteen mukaan tämä on vain osa totuutta. Todellinen sairaus on elimistön heikkoutta vastustaa näitä ulkopuolisia tekijöitä. Jos me saamme ihmisen autonomisen hermoston, verenkierron, imunestekierron, hormonaalisen toiminnan ja energiavirtauksen normalisoiduksi, elimistö saavuttaa maksimaalisen vastustuskyvyn, eivätkä sairaudet hänessä viihdy. Paraneminen edellyttää usein myöskin muutoksia ihmisen elintavoissa, joten terapeutin on hyvä päivittää jatkuvasti tietojansa esimerkiksi ravitsemuksen, ja liikunnan merkityksestä terveydelle jotta hän voi antaa neuvoja asiakkaalleen.

Hoitojaksot

Jos 3-5 käsittelykerran jälkeen hoidettavana oleva henkilö ei ole saanut minkäänlaista lievitystä vaivoihinsa, hoitoa ei ole mielekästä jatkaa. Muussa tapauksessa on järkevää hoitaa niin kauan kuin edistymistä on havaittavissa. Keskimäärin hoitosarjat ovat 8-10 kerran mittaisia. Akuutit vaivat voivat parantua huomattavasti nopeammin ja taas monet krooniset sairaudet vaativat enemmän työtä lievittyäkseen. Tulosten pysyvyys riippuu usein potilaasta itsestään. Jos hänet on saatu ymmärtämään ja korjaamaan ne sairauden taustalla olevat tekijät, joihin hän voi itse vaikuttaa, voidaan saavutettujen tulosten olettaa jäävän pitkäaikaisiksi.

Varsinaisen hoitosarjan jälkeen voidaan jatkaa ylläpitävää käsittelyä 1-3 kuukauden välein.

Lue lisää Water Koulutuskeskuksen Vyöhyketerapia-kurssista


nuoli ylös alkuun