Waterin perusajatuksena on luoda toimivia hoitomalleja yhdistäen virallisen lääketieteen ja luonnonlääketieteen tietotaitoa.

Water on Oulussa keskustoimistoaan pitävä; yksityinen luontaishoitoalan koulutuskeskus. Water aloitti koulutustoiminnan vuonna 1998. Järjestämme luontaishoitoihin liittyvää koulutusta. Koulutuskeskuksen toiminta ei perustu mihinkään uskonnolliseen tai poliittiseen aatesuuntaan, vaan eettisenä perustana on holistinen ihmiskäsitys. Tämä merkitsee hoitotyössä kokonaisvaltaisuutta.

Tule opiskelemaan Wateriin omaksi iloksesi, tai voit myös tehdä niinkuin monet hoitoalalla työskentelevät opiskelijamme - hanki ammatillisia lisävalmiuksia luonnonlääketieteen alueelta. Tarkempaa tietoa monipuolisista koulutuksista löydät linkkien 'Koulutukset' ja 'Muu toiminta' alta. Koulutuskalenterin löydät hakulomakkeet-otsakkeen alta.


Tutustu täydentävien hoitomuotojen ajatusmaailmaan

» Luontaishoidot

Kokonaisvaltainen ajattelu

Jotta ihmistä voitaisiin hoitaa kokonaisuutena, tarvitaan kokonaisvaltaisen ajattelutavan ymmärtämistä. Ihmisen kokonaisvaltainen hoitaminen vaatii fyysisen, psyykkisen ja henkisen olemuksen huomioon ottamista.
Kokonaisvaltaisuutta hoitotyössä on alettu nykyään yhä kasvavassa määrässä vaatimaan. Tämä tarve on syntynyt vähitellen vastapainoksi lääketieteelle, joka on erikoistunut hoitamaan sitä osaa ihmisestä, johon sairaus on keskittynyt. Lääketieteessä kokonaisvaltaisella hoidolla tarkoitetaan tavallisesti sitä, että sairasta on hoitamassa tai käsittelemässä eri alojen asiantuntijaryhmä. Ryhmään voi kuulua yleislääkäri, psykologi, liikunnanohjaaja, perheterapeutti.
Ensimmäinen askel ihmisen kokonaisuuden hoitamiseksi on kokonaisvaltaisen ajattelutavan kehittäminen. Kulttuurissamme tämä ei toteudu itsestään, koska koko koulutuksemme kehittää meille analyyttistä ja osista lähtevää ajattelua. Tämä tapahtuu huomaamattamme. Tällaisen ajattelun perusteella muodostuu luonnontieteissä kuva ihmisestä ja maailmasta, joka rakentuu aineellisista osista. Maailma koetaan rakentuneeksi äärettömän pienistä osista; atomit ja alkeishiukkaset, ihminen puolestaan DNA-molekyylien ohjaamista soluista. Pienemmistä osasista pyritään sitten rakentamaan yhä laajempia järjestelmiä. Tällaisella ajattelulla ei kuitenkaan voida tavoittaa erilaisista laadullisuuksista muodostuvaa todellisuutta, joka maailmassa vallitsee.

Kokonaisvaltainen ajattelu ja ihminen
Ihmistä ja maailmaa yritetään turhaan rakentaa alkeishiukkasista tai orgaanisista osista kokonaisuudeksi. Mielekäs tie on sen sijaan peruslaatujen löytäminen ja niiden jäsentäminen. Ihmisen keho on muodostunut osiltaan fyysisestä aineesta; sen ominaisuudet eivät riitä kuitenkaan kuvaamaan ihmisen koko olemusta. Elämä ja sen toiminnot läpäisevät kyllä fyysisen aineellisuuden, mutta eivät selity pelkästään aineellisista lainalaisuuksista käsin.
Ihminen on myöskin tietoinen olento. Tietoisuus on laadultaan erilaista kuin elollisuus ja aineellisuus. Yksilöllinen tietoisuus muovaa ihmisestä persoonallisuuden, joka sitten on ihmisen varsinainen tunnusmerkki. Voimme löytää näin ihmisestä ainakin neljä perustavasti erilaista laadullista olemisen tasoa, joiden vuorovaikutus muodostaa ihmisen olemuksen kokonaisuuden.
Voimme nimittää näitä laadullisuuksia ihmisen henkiseksi, psyykkiseksi ( eli sielulliseksi ) elolliseksi ja ruumiilliseksi. Ihmisen kokonaisolemus ilmenee silloin, kun otamme hänet huomioon yhtaikaa henkenä, sieluna, elollisena olemuksena ja ruumiillisena olentona.
Ihmisen todellinen kokonaisvaltainen hoitaminen voi siis tapahtua vasta silloin, kun otamme ihmisen huomioon hoitotoimenpiteissä kaikilta näiltä olemuspuoliltaan ja tiedämme näiden olemusten lainalaisuudet sekä vuorovaikutuksen keskenään siten, että osaamme käyttää tätä tietoa hyväksemme hoitotyössämme.
On hyvä, että yhä useammat hoitotyötä tekevät alkavat nähdä tärkeänä pyrkimyksen kehittää parannusmenetelmiä siten, että ihminen voisi tulla vähitellen yhä paremmin otetuksi huomioon kokonaisvaltaisesti, tämän sananvarsinaisessa merkityksessä. On kuitenkin kuljettava vielä pitkä matka ennen kuin lääketieteessä ja terveydenhuollossa osataan ottaa huomioon koko ihminen.
Muutamassa Keski-Euroopan klinikassa on melko pitkälle pystytty toteuttamaan tällaisia ajatuksia. Tarvitaan kuitenkin kaikkien eri tahojen yhteistä pyrkimystä ja ymmärtämisen tahtoa, jotta sairas ihminen voitaisiin hoitaa olemassa olevilla mahdollisuuksilla parhaiten.

Vaihtoehtoinen terveydenhoito kulttuurissamme
Me ihmettelemme nykytieteen ja tekniikan saavutuksia mm lääketieteen alueella: uusia tutkimuslaitteita, monimutkaisia lääkkeinä käytettyjä kemiallisia yhdisteitä, elinten siirtoja, geeniteknologian havaintoja jne. Kaikista näistä saavutuksista huolimatta nykyisillä terveydenhoitomenetelmillä on puutteita, joita on alettu yhä selvemmin tiedostaa. Hoidettavaa ei saisi tarkastella kuin rikkonaista laitetta, jolla sattuu olemaan kyky reagoida fyysisesti ja kemiallisesti. Virallisella lääketieteellä on usein tällainen ajattelutapa hoitaessaan ihmistä ja hänen sairauttaan.
On täysin selvää, että ihminen ei ole koottu pelkästään osista joita sitten tarpeen tullen, hänen sairastuessaan, vaihdetaan tai niiden toimintaa ohjataan lääkityksin. Toki joskus tämäkin on tarpeellista. Tulisi kuitenkin muistaa, että ihmisellä on myöskin psyyke, joka stressitilanteessa voi selviytyä terveenä, samalla kun elimistö reagoi tilanteeseen fyysisellä sairastumisella. Asia voi olla myöskin toisin päin, eli psyyke sairastuu ja elimistö pysyy terveenä. Koululääketieteessä reagoidaan vasta sitten kun ihmisen psyykkinen tai fyysinen sairaus on nähtävissä ulkopuolisille ihmisille. Apua annetaan ”lääkkein”, jotka tosin saattavat lievittää oireita mutta eivät pysty parantamaan sairauden syytä. Vaihtoehtoinen ajattelu terveydestä ja sairaudesta on pehmeämpää. Kokonaisvaltainen ajattelutapa ihmisestä antaa herkkyyttä tunnistella oirehtimista kaikilla tasoilla ennen kuin sairaus on päässyt puhkeamaan. Olemme alkaneet jälleen nähdä selvemmin ihmisen ja luonnon välisen yhteyden. Pehmeämmät arvot alkavat vallata maailmaa. Niinpä vaihtoehtoinen terveydenhoito on tullut näkyväksi ja vakiinnuttanut asemaansa erityisesti 1960-luvulta alkaen.
Tätä hoitamisen aluetta on kutsuttu monilla eri nimillä: täydentävät hoidot, luonnonlääkintä, holistinen lääketiede, funktionaalinen lääketiede. Aivan viime aikoina on alettu puhumaan laajennetusta lääketieteestä. Tässä laajennetussa lääketieteessä kohtaavat toisensa kaksi tähän asti vastakkaista tiedon perinnettä: olemustieto ja vallitseva lääketieteellinen traditio sekä näihin liittyvät lääketieteelliset koulukunnat ja vaihtoehtoiset terapiamuodot. Tässä on olennaista se, että ihmisen hoitamisessa otetaan huomioon koko ihminen. Tällöin ei unohdeta nykylääketieteen saavutuksia fyysisen kehon hoidossa. Samoin otetaan huomioon olemustiedon saavutukset ihmisen henkisen ja sielullisen olemuksen selvittämisessä ja se, miten ihmisolemus toimii kokonaisuutena sairaana ja terveenä.Monissa Euroopan maissa on vaihtoehtohoitoja antavia lääkäreitä enemmän kuin meillä. Joissakin maissa esim. homeopatian käyttö on rajattu vain lääkäreille.
Vaihtoehtohoitojen käytön syyt ovat moninaiset. Tavallisimmin potilas on pettynyt lääketieteen tuloksettomaan hoitoon ja menettänyt luottamuksensa siihen. Joillakin on periaatteellinen vastenmielisyys länsimaista lääketiedettä ja lääkityksiä kohtaan. Tilastollisesti naiset käyttävät miehiä useammin vaihtoehtoisia hoitoja. He käyttävät myöskin perinteisiä koululääketieteen hoitoja miehiä useammin. Tähän voi olla yksi syy se, että naiset ovat ylipäätään enemmän tekemisissä virallisen terveydenhuollon kanssa mm. neuvolatoiminnan kautta kuin miehet.

Mitä on hoitaminen
Vastuu voidaan määritellä velvollisuudeksi huolehtia jostakin asiasta, toiminnasta tai henkilöstä. Vastuu päätöksenteossa on kykyä ja halua ottaa vastuu omasta päätöksenteostaan sekä päätöksenteon seurauksista omalla asiantuntemusalueellaan. Vastuuseen kuuluu lisäksi oman vastuualueen tunnistaminen ja kyky osoittaa se toiminnallaan.
Vastuu liittyy yksilöön ja organisaatioon. Terapeuttina toimimisen vastuuseen liittyy lisäksi koulutus ja sen avulla hankittu ammattipätevyys sekä asiantuntemus. Kokemus tuo lisävastuuta. Hankittuaan riittävästi tietoa kyetäkseen aloittamaan työnsä terapeuttina, hän on antanut hiljaisen lupauksen pysyä tuoreimman tiedon tasalla ammatissaan. Hoidettavalla on oikeus luottaa siihen, että hän on parhaimmissa mahdollisissa käsissä hoitotilanteessa.
Hoitotilanteessa terapeutti on vastuussa päätöksistään ensisijaisesti hoidettavalle henkilölle. Ihmisellä on oikeus hyvään ja arvokkaaseen kohteluun tilanteessa, jossa hänen omat voimavaransa ja kykynsä eivät riitä ja hänen on hakeuduttava hoitajan / terapeutin luokse. Terapeutin tavoitteena on hoidettavan kärsimysten lievittäminen ja lohduttaminen.

HOITAMISEN HISTORIA/ Mitä on hoitaminen
Koululääketiede vai luontaislääketiede
Virallisen koululääketieteen rinnalla on runsaasti hoitomuotoja ja lähestymistapoja, joiden uuden tulemisen taustalla voidaan nähdä aineellinen ja henkinen pahoinvointi, johon materialistinen ihmiskäsitys on meidät johdattanut. Virallisen lääketieteen oireenmukaisen hoidon ja osa-alueiksi pirstoutumisen sijasta useimmat epävirallisen lääketieteen, eli luontaislääketieteen edustajat tarjoavat sairauksien syiden korjausta ja ihmisen ottamista huomioon kokonaisuutena. Luontaislääketiede ja virallinen lääketiede parhaimmillaan voivat täydentää toisiaan ja jakaa tehtävät siten, että molempien erityisominaisuudet voidaan hyödyntää.

Ihminen ja tasapaino
Ihminen on ruumiillinen olento, jonka fyysinen elimistö on pitkälle jäsentynyt ja kuitenkin kokonaisuutena toimiva järjestelmä. Tämän järjestelmän ylläpitäminen on ihmisen kasvatuksen ja hoidon keskeisiä tavoitteita. Olemme osa luontoa. Me kaikki, niin ihmiset, eläimet kuin kasvikuntakin koostumme samoista alkuaineista.
Koko luomakunnassa vallitsee toimiva kokonaisuus, jossa kaikilla osilla on yhteys keskenään. Tämä yhteys toimii käytännön tasolla niin, että jos jotakin osa-aluetta laiminlyödään, muuttaa se koko tasapainoa. Jos osien yhteydet katkaistaan keinotekoisesti, niin mikään osa ei pysty kunnialla selviämään tehtävästään. Esim. kuorittu vilja ja vitamiinipilleri ei vastaa kokojyväviljaa, eikä stressistä johtuva vaiva parane lääkkeillä ellei stressiä aiheuttavaa tekijää poisteta.
Terveen ihmiskehon rakenteessa on tietty tasapainoisuus ja sopusointu. Mutta ihminen ei ole pelkästään ruumiillinen vaan myös sielullinen olento, psykofyysinen kokonaisuus, joka on jatkuvassa vuorovaikutuksessa sosiaaliseen ympäristöönsä. Kun kaikki ihmisen osa-alueet ovat tasapainoisessa suhteessa toisiinsa nähden ja ympäröivään maailmaan nähden voimme puhua täydellisestä terveydestä.Terveys on tasapainoa joka suhteessa.
Jos tasapaino jollakin osa-alueella alkaa horjua, ihminen astuu askeleen lähemmäksi sairautta. Tämä ei merkitse, että sairastuminen tapahtuisi heti. Ihminen voi kokea monenlaisia tuntemuksia vuosien ajan. Prosessi voi olla pitkä ja hän saattaa yrittää hakea apua outoihin vaivoihinsa.

Pehmeämmän lääketieteen tavoitteet
Terveys eli tasapaino ihmisen sisällä ja tasapaino ihmisen ja ympäristön välillä on pehmeämmän, kokonaisvaltaisen hoitamisen keskeinen tavoite. Pehmeän lääketieteen periaate on se, että potilasta on hoidettava ensisijaisesti sairaana ihmisenä ja lähimmäisenä, eikä hänen ihmisyyttään saa sairaudesta huolimatta loukata missään hoidon vaiheessa. Tämä pehmeä periaate vallitsi vielä parikymmentä vuotta sitten ja sitä noudatettiin yleisesti lääketieteessä, mutta nyt se on valitettavasti hukkunut lääketieteellisen byrokratian alle.
Pehmeä, luonnonmukainen lääketiede pyrkii tätä periaatetta noudattamalla palauttamaan lääketieteen siihen tilanteeseen, jolloin keskeistä oli pitkäaikainen hyvä hoidettavan ja hoitajan välinen vuorovaikutus. Tavoitteena on tilanne, jossa potilas luottaa hoitajaansa ja hoitava henkilö, onpa hän lääkäri tai terapeutti kunnioittaa potilastaan sairaana, kärsivänä ihmisenä.
Ihanteellisen hoitamisen voisi määritellä kokonaisvaltaiseksi ja tasapainottavaksi. Se takaa pehmeän ja hellävaraisen, joskus hitaankin eheytymisen terapeutin ja hoidettavan luottamuksellisessa vuorovaikutussuhteessa. Mitään ei tapahdu pakottamalla, vaan houkuttelemalla elimistöä luonnollisin keinoin kohti eheytymistä.

Koululääketiede ja luontaislääketiede/ eroja
Luontaislääkäri tarkastelee ihmistä kokonaisvaltaisesti, tunnustelee kädellään, katselee ja kuuntelee aistien herkästi kaikkea ”läsnä” olevaa tehdessään diagnoosia. Taitava terapeutti ikään kuin ”haistaa” kaikki ne ulottuvuudet, joita on potilaan sairaudessa. Sitä vastoin koululääketiede ottaa röntgenkuvia, verikokeita, mittaa ja tutkii erilaisten laitteiden avulla ihmistä. Kaikki tieteelliset kokeet mittaavat sairasta ihmistä vain yhdessä ulottuvuudessa.
Potilasta on hoidettava ensisijaisesti biologisilla ja fysiologisilla vaihtoehdoilla ja hän siirtyy käyttämään nykyaikaisen lääketieteen menetelmiä vasta sitten, kun näin on pakko menetellä. Tuskin on olemassa mitään sairautta tai oiretta, johon ei löytyisi pehmeitä biologisia ja fysiologisia vaihtoehtoja. Ei kannata antaa voimakkaita särkylääkkeitä toistuviin kipuihin, jos kipu saadaan pois erilaisilla yrteillä tai vaikkapa akupunktuurilla. Reumassa ei tarvitse turvautua ristiriitaisiin reumalääkkeisiin, jos puhtaalla ruokavalion muuttamisella saadaan aikaiseksi sama subjektiivisesti koettu ja laboratoriomenetelmillä mitattu tulos. On selvää, että lääketieteessä on paljon tapauksia ja tilanteita, joissa on hoidettava potilasta välittömästi kaikilla nykyaikaisen lääketieteen keinoilla. Yrttien pureskelu ei auta autokolarissa.
Toisaalta suurin osa lääketieteen tapauksia on sellaisia, että niissä on harkinnan ja kokeilun aikaa. Tällöin kannattaa ensin kokeilla mahdollisimman luonnonmukaisia vaihtoehtoja ja vasta, jos nämä eivät tepsi, turvautua modernin lääketieteen keinoihin.
Terapeutin on hankittava lisää tietoa ja taitoa sekä pysyttävä jatkuvasti uusimpien tutkimustulosten tasalla. Hänen on hallittava laaja tietämys elimistön toiminnasta sekä tarpeista. Vaikka luontaislääketiede toimii tehokkaasti osaavissa käsissä yksinäänkin, niin sillä voidaan täydentää koululääketieteen antamaa hoitoa. Luontaisterapia toimii silloinkin kun koululääketiede on luovuttanut.
Kokonaisvaltainen luontaisterapia ottaa huomioon myös ihmisen henkisyyden. Elämän ja terapeuttisen hoidon päämäärä on myös ihmisen yksilöllisen elämäntehtävän kirkastaminen. Ihminen löytää päämäärän ja oman paikkansa maailmassa. Pehmeän lääketieteen tarkoituksena ei ole saada ihminen sairasvuoteelta työpöydän ääreen hinnalla millä hyvänsä, vaan auttaa ymmärtämään, että sairauksillakin on oma tehtävänsä.
Kokemusperäinen lääketiede, eli luontaislääketiede ammentaa voimansa hoitomenetelmistä, jotka yksikertaisesti on vain hyväksi havaittu ilman, että niitä olisi lähdetty keinotekoisesti testaamaan. Nimenomaan yrttilääkkeiden käytössä ja akupunktuurissa on vuosisataista perimätietoa, josta epäkelvot menetelmät ovat karsiutuneet pois satojen käyttövuosien aikana.